Tiesitkö tämän?

Osteoporoosia voidaan estää
Riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekä liikunta ehkäisevät osteoporoosia.

Hyviä kalsiumin lähteitä ovat rasvaton maito, jogurtti ja juusto. Suuri osa suomalaisista saa yhä liian vähän D-vitamiinia.

Hyviä liikuntamuotoja luuston vahvistamiseksi ovat esim.:

– kävely ja hölkkä
– portaiden käyttö
– tanssi
– tennis
– kiipeily
– painojen nostaminen

Osteoporoosi eli luukato

Osteoporoosi on luustoa haurastuttava, yleinen sairaus joka altistaa luunmurtumille. Osteoporoosi voi ilmetä selän kipuna, mutta usein se ilmenee luunmurtumina vaarattomalta tuntuneen kaatumisen yhteydessä, etenkin ranne-, lonkkamurtumina, ja nikamaluhistumina. Pituuden lyheneminen, kumaruus, ryhtimuutokset ja kivut keski- ja alaselässä voivat olla merkkejä osteoporoosista. Tärkeimmät ja samalla vakavimmat osteoporoosin aiheuttamat murtumat ovat reisiluun yläosan, selkänikamien ja ranteen murtumat. Nämä murtumat vammauttavat ja alentavat elämänlaatua merkittävästi erityisesti iäkkäillä henkiläillä. On arvioitu, että kaksi viidestä yli 50-vuotiaasta naisesta ja yksi seitsemästä miehestä murtaa jäljellä olevan elämänsä aikana ranteensa, nikamansa tai lonkkansa.

Osteoporoosin riskitekijät

  1. korkea ikä,
  2. varhainen vaihdevuosien ilmaantuminen,
  3. vähäinen liikunta,
  4. pitkäaikainen niukka kalkin ja D-vitamiinin saanti,
  5. runsas tupakointi erityisesti naisilla,
  6. matala-painoisuus ja hento ruumiin rakenne sekä
  7. perinnöllinen alttius.

Monet sairaudet ja niihin liittyvät lääkehoidot voivat olla uhka luustolle. Tällaisia sairauksia ovat reuma, kilpirauhasen vajaatoiminta, lisäkilpirauhasen liikatoiminta, keliakia, vatsalaukun resektio, laktoosi-intoleranssi, anoreksia ja hormonaaliset puutostilat niin miehillä kuin naisillakin. Yleisesti tiedossa on kortisonin, epilepsialääkkeiden ja useiden nesteenpoistolääkkeiden negatiivinen vaikutus luustoon

Luuston kunto tulee tarkistaa, jos joku riskitekijöistä on vahva ja erityisesti silloin, kun riskitekijöitä on useita. Jos henkilö saa pienienergisen murtuman, lähisukulaisella todetaan luukato tai röntgenkuvassa on epäily luukadosta, on tärkeää testata luuston kunto luuntiheysmittauksella.

Perintötekijät voivat selittää jopa 80 prosenttia luun määrän vaihtelusta. Jos äidillä on osteoporoosi, tyttären vaara saada sama tila on selvästi suurentunut. Mitä varhemmin kuukautiset ovat naisella jääneet pois, sitä suurempi on hänen vaaransa saada osteoporoosi myöhemmän elämänsä aikana. Luu on sitä vahvempaa, mitä enemmän sitä rasitetaan. Niinpä paino ja liikunta suojaavat luustoa, kun taas laihuus ja liikkumattomuus ovat osteoporoosin riskikijöitä. 

Osteoporoosin ehkäisy ja hoito

Osteoporoosia voidaan ehkäistä seuraavilla tekijöillä:

  • riittävä kalsiumin saanti 1-1.5 g/pv: erityisen tärkeää kasvavilla lapsilla, nuorilla aikuisilla ja naisilla vaihdevuosi-iässä ja sen jälkeen
  • riittävä D-vitamiinin saanti 200-400 IU/pv; liikkuville vanhuksille talvisaikaan 400/pv, laitoshodossa oleville ympäri vuoden 600-800 IU/pv
  • säännöllinen, mielellään luustoa rasittava liikunta (esim. juoksu ja monet palloilulajit)
  • tupakoinnin lopettaminen
  • lääkkeellinen ehkäisy: vaihdevuosien estrogeenihoito, raloksifeeni, bisfosfonaatit ja kalsitoniini

Osteoporoosia voi ennaltaehkäistä takaamalla riittävät D-vitamiini- ja kalsiumannokset. Liikunta ja monipuolinen ravinto ovat terveen luuston edellytyksiä. Perushoidon lisäksi aloitetaan osteoporoosin läkehoito, mikäli potilaalla on osteoporoottinen murtuma (osteoporoosi varmistettu tiheysmittauksella) tai luun mineraalitiheys on osteoporoosin tasoa (T-score < -2.5 SD tai Z-score < -1 SD).  Hoitopäätökseen vaikuttavat potilaan ikä, kokonaistilanne, muut sairaudet ja läkehoidot. Osteoporoosilääke valitaan niiden joukosta, jotka tutkimuksissa (tutkittavat menopaussin ohittaneita naisia, keski-ikä 65 – 70 vuotta) ovat estäneet radiologisia tai kliinisiä osteoporoottisia murtumia.

Osteoporoottisia murtumia hoidetaan kirurgisesti tai vain kipulääkkeillä. Liikuntakykyä uhkaavat osteoporoottiset murtumat pyritään hoitamaan niin, että liikuntakyky säilyy. Reisiluun kaulan murtumat hoidetaan leikkauksella, jossa murtuma tuetaan metallisilla ruuveilla ja levyllä/ydinnaulalla tai osatekonivelellä. Osteoporoottisia selkärankamurtumia hoidetaan mm. sementöimällä tai muilla leikkaustyypeillä. Yleisin osteoporoottinen murtuma on ns. tyypillinen värttinäluun murtuma (rannemurtuma).

Säännöllinen liikunta on luiden hyvän kunnon paras tae. Parhaita liikuntamuotoja ovat painoa kannattavat eli esimerkiksi kävely, hölkkä ja hiihto, huonompia uinti ja pyöräily. Suositeltavaa on sisällyttää viikkoon noin viisi 30 minuutin liikuntakertaa. Äärimmäisyyksiin vietynä raju liikunta, joka aiheuttaa naisille kuukautishäiriöitä, on luille haitaksi.

Tupakointi nuorilla aikuisilla pienentää maksimaalista luun määrää kasvukauden päättyessä ja on haitaksi naisille vaihde- ja tasannevuosissa. Tupakointi voi kokonaan poistaa suun kautta annostellun vaihdevuosien hormonihoidon luita suojaavan vaikutuksen.

Alkoholin kohtuukäyttö ei ole vaaraksi luille eikä sitä tarvitse kieltää osteoporoosia sairastavaltakaan. Alkoholin suurkulutukseen liittyy kuitenkin luukadon vaara. Kahvi lisää jonkin verran kalsiumin poistumista munuaisten kautta virtsaan. Hävikki on kuitenkin varsin vähäinen ja merkityksetön, jos kalsiumin saanti on riittävä. Osteoporoosin ehkäisyyn voidaan lukea myös naisille vaihdevuosissa aloitettava estrogeenihoito (ks. jäljempänä). Lääkkeelliseen ehkäisyyn voidaan käyttää myös bisfosfonaatteja, kalsitoniinia ja raloksifeenia.

Osteoporoosin eli luukadon toteaminen

Osteoporoosin varhaisdiagnoosi on mahdollinen vain luun mineraalitiheysmittauksin; tähän ei tavallisen röntgenkuvan herkkyys riitä. Luun mineraalitiheys mitataan joko ultraääntä tai röntgensäteilyä (DEXA) hyödyntävällä mittauslaitteella. Mittaus tehdään useimmiten reisuluusta, tai ultraäänilaitteella kantaluusta. Mittaus on kivuton ja vaaraton. Tulokseksi saatava luun mineraalitiheys on ainoa mitattavissa oleva murtuman vaaratekijä. On kuitenkin muistettava, ettei pieni mineraalitiheys automaattisesti merkitse murtumaa. Tämän vaara on silti suurentunut.

Luukadon hoito

Asiat, jotka edellä on esitetty osteoporoosin ehkäisystä, ovat keskeisiä myös osteoporoosin hoidossa ja pannaan ensin kuntoon ennenkuin harkitaan varsinaisia osteoporoosilääkkeitä. Osteoporoosin hoidon tavoite on luunmurtumien esto. Yleisesti osteoporoosin hoitoon tarkoitetut lääkkeet pienentävät nikamamurtumien vaaran noin puoleen. Tähän astisissa tutkimuksissa reisiluun yläosan murtumia ovat estäneet kalsiumin ja D-vitamiinin lisäksi alendronaatti ja risedronaatti. Estrogeenihoito voidaan toteuttaa tabletein, iholle kiinnitettävien laastarien tai sille levitettävän geelin avulla. Jos potilaalle ei ole suoritettu kohdun poistoleikkausta, estrogeenihoitoon yhdistetään keltarauhashormonihoito. 

Hoidon seuranta

Jos potilaalla on ollut kivulias nikamanmurtuma, hoidon tehoa mitataan kipujen lievittymisen perusteella. Röntgenkuvin arvioidaan uusien murtumien ilmaantumista tai mieluummin ilmaantumatta jäämistä. Jos osteoporoosi on todettu varhaisvaiheessa, ennekuin se on ehtinyt aiheuttaa murtumia, hoidon tehon seuranta perustuu luun mineraalitiheysmittauksiin, joita tehdään aluksi 1-2 vuoden välein, myöhemmin harvemmin.

Lisätietoja osteoporoosista ja sen hoidosta

Käypä hoito-suositus